Banaanikotkien pesänrakennustaide

Lyhyt tutkimussuunnitelma

Johdanto

Keväällä 1995 on käynnistymässä suurprojekti, jonka tarkoituksena on selvittää kullekin banaanikotka-alalajille tyypillistä pesänrakennustekniikkaa ja -tyyliä. Banaanikotkien monimutkaiset sosiaaliset struktuurit tulevat häkellyttävällä tavalla esiin myös tavassa, jolla banaanikotkat muodostavat pesäyhdyskuntansa.

Jonkinmoisena alkusysäyksenä projektille voidaan pitää havaintoa[1], jonka mukaan banaanikotkien alta usein löytyvät oksarakennelmat eivät suinkaan ole pesiä, vaan mitä ilmeisemmin kannettavia motorisoituja ekobiomukavuuslaitoksia[2].

Tutkimuskohteet

Apuraha-anomuksessa, joka valitettavasti unohtui lähettää ajoissa Suomen Akatemialle, jaettiin ongelma kahteen osaan. Pesätutkimuksen lisäksi kartoitetaan alalajeittain myös traditionaalista linnunpesää muistuttavan rakennelman käyttöä.

1. Pesät

Päin vastoin kuin tähän asti on luultu, banaanikotkat mitä ilmeisemmin eivät pesi vakituisesti vain puissa. Virhehavainto on toisaalta luonnollinen, sillä Suomessa, muuttomatkan määränpäässä, luonto (esimerkiksi lehmä) kyllä ajaa banaanikotkanpojan puuhun. Voitaneen siis puhua kesämökkikulttuurista.

Valitettavasti meillä ei vielä ole käytettävissä empiiristä havaintoaineistoa banaanikotkien sykähdyttävästä arkkitehtuurista, sillä kukaan 10001:stä würtzendahliin asti päässeestä tutkijasta ei ole viitsinyt palata.

Rakennustaiteen korkeaa laatua tosin todistaa se, ettei würtzissä ole lainkaan gryndereitä[3] keräämässä Chiquita- ja Pepito-merkkejä.

3. Hygieniatilat

Yleisesti banaanikotkat ovat siistejä ja häveliäitä lintuja, jotka eivät suorita intiimejä poistotoimenpiteitä sinne tänne ja pitkin ja poikin

Kaksi alalajia kuitenkin muodostaa poikkeuksen:

Kuten Anu Saukko ansiokkaassa jättiläisbanaanikotkatutkimuksessaan[4] on todennut, jättiläisbanaanikotkilla on suunnattoman hidas metabolia, minkä johdosta ne ulostavat vain kerran vuodessa. Yleensä tämä tapahtuu muuttomatkansa pohjoisessa päätepisteessä Suomessa (todennäköisesti tämä onkin alkuperäinen syy "pääsiäinen"-nimelle. Banaanikotkainstituutin lingvistikkoryhmä perehtynee aiheeseen). Kulttuurilintuina ne ovat sopeutuneet hyvin ajan muutosten muassaan tuomiin muovisiin tuokkosiin siinä missä traditionaaliset jäteastiat ovat olleet tuohisia.

Lisäksi Musaquila Brutaliksen ja escargot-pannujen välillä epäillään tiettyä yhteyttä.

Viitteet

[1] Oiva Jippo: Empiritzeidfgrlko Obserwqopdler, Universitas Würtzdahliens, 1993
[2] Hitto, eiks jonkun pitänyt kirjoittaa tuosta paperi? Mihis nyt viittaan, kysyn vaan? Joku vielä huomaa keksityksi!
[3] Judgendiensis bananae, raportis rigor morkkis 1223, Würtz, 1502
[4] Anu Saukko: Musaquila Ultimatum, Acta Musaqulogica 12, Würtzendahl, 1993
Sekä ABBA: Chiquita

Banaanikotkatutkimuksen seura ry

Julkaisut