Banaanikotkat Kuussa

Ihmiskunta koki yhden huimimmista seikkailuistaan 1900-luvun loppupuolella, kun ensimmäiset Maan asukkaat irtautuivat kotiplaneettansa kahleista ja matkasivat toiselle taivaankappaleelle, Kuuhun. Myös banaanikotkat oppivat nopeasti käyttämään ihmisen kehittämää tekniikkaa ja tekemään kuumatkoista vieläkin uskomattomampia.

1. Kuun valloitus banaanikotkien tapaan

Yleisessä luulossa on, että NASAn lopetettua kuulennot 70-luvun lopulla on sisar Kuu saanut taivaltaa loppumatonta taivaltaan emäplaneettansa ympäri ylhäisessä yksinäisyydessään. Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

1.1. Kaksi kuuohjelmaa

Ensimmäiset (tiedetyt) kuunkävijät edustivat planeetta Maan eliöistä ryhmää, joka on oppinut voittamaan painovoiman kahleet vasta hyvin myöhäisessä kehityksensä vaiheessa, ja silloinkin vain teknisiin apuvälineisiin turvautuen (poikkeuksena jotkin pikaiset korkeiden kielekkeiden, kirkontornien, poikkeuksellisten älyn- tai valaistumisen lahjojen innoittamat, poikkeuksetta traagisesti päättyneet yritykset). Tämä ei sinänsä ole hämmästyttävää, onhan ihminen (kyseenä oleva eliö) tehnyt muutakin varsin hämmästyttävää.

Ketään ei sen sijaan pitäisi hämmästyttää, että myös toinen laji, banaanikotkat, on pystynyt vastaavaan. Onhan avaruus- ja muukin lento lähempänä niiden luonnollista elementtiä, ilmaa. On ilmeistä, että banaanikotkat jatkoivat tyypilliseen tapaansa siitä mihin ihminen typeryyttään lopetti.

1.2. Huikea saavutus pieniltä linnuilta

Saatavilla olevien lähteiden [Ertzäwäbä Hutsibaba, 1994] mukaan banaanikotkat hankkivat NASAn kirpputorilta ylimääräiseksi jääneen Apollo 21:n kuumodulin. Virallisesti Apollo-ohjelman lentoja suunniteltiin numeroon 20 asti, mutta poliittisen häntäkoipivälisyyden (rahasta ei voinut olla kyse, kun raketti on opeteltu tekemään, on sen käyttö huimasti halvempaa kuin aluksi) takia Apollo 17 jäi viimeiseksi.

Banaanikotkat saivat siis käyttöönsä toimivan kuumodulin, laskeutumis- ja nousuosineen. Vapaita Saturnus V - kantoraketteja ei NASAlla ollut myyrä, sillä viimeiset valmistetut tarvittiin kipeästi turistinähtävyyksiksi Kennedyn ja Johnsonin avaruuskeskuksiin Floridaan ja Texasiin. Onneksi kantoraketti olisikin ollut banaanikotkille varsin tarpeeton: nämä robustit linnuthan ovat luonnostaan vahvoja sekä ainoita tunnettuja eliölajeja, jotka tulevat toimeen myös Maan ilmakehän suojaavan kilven ulkopuolella. Kuumodulia tarvittiin lähinnä mittalaitteiden ja eväiden kuljetukseen (eihän noin pitkää matkaa voi kuvitellakaan tehtäväksi tyhjin vatsoin).

Banaanikotkat laukaisivat kuumodulin Würtzdahlin avaruuskeskuksen parkkipaikalta aluksi Maata kiertävälle pysäköintiradalle (rataelementit: i=42º, a=450 km, e=0.12). Avaruudessa ei siipien räpyttelystä ole juurikaan apua eteenpäinmenossa (vaikka näyttäähän se toki hauskalta), joten myös banaanikotkat turvautuivat reaktioperiaatteeseen, vieläpä kovin luonnonmukaisen ja kestävän kehityksen ideologiaan tukeutuen. Kokonaista 126 kpl koko vuoden huimia määriä banaaneita uhrautuvasti ahmineita isobanaanikotkia asettui perinteiseen pürämidin muotoiseen muodostelmaan kuumodulin alle ja suoritti normaalisti pääsiäisen aikoihin tekemänsä laukaisuoperaation tarkasti synkronoituna ja laskettuna ajankohtana. Niin nousi Apollo 21, sattuvasti nimeltään Banaanikotka, uljasti tummaa reaktiovanaa taakseen syösten Würtzdahlin suloisensiniselle taivaalle.

Haittapuolena käytetystä laukaisutekniikasta oli tosin se, että avaruuskeskuksen päärakennus kaipasi huomattavan ahkeraa puunausta seuraavat kaksi viikkoa, mutta saatiinhan samalla hyvää maanparannusainetta banaaniviljelmille. Puoltava tekijä oli taas se, että perinteisen raketin aiheuttama tärinä ja meteli olisivat voineet häiritä banaanisadon kypsymistä juuri sen herkimmällä hetkellä.

2. "Banaanikotka on laskeutunut!"

Pysäköintiradalta Banaanikotka suunnisti kohti Kuuta NASAn hyväksi havaitsemassa järjestyksessä. Puolimatkassa suoritettiin kurssinkorjaus laukaisemalla kerääntyneitä banaaninkuoria appelsiininnahkasta tehdyillä reaktioritsoilla tarkasti laskettuhin suuntiin. Samalla päästiin näppärästi eroon alati kertyvästä jätteestä.

Olot kuumodulin sisällä olivat varsin lokoisia. Isoille ihmisastronauteille suunniteltuun moduliin mahtui mukavasti parikymmenhenkinen banaanikotkamiehistö. Matkalla katseltiin maisemia, kirjoiteltiin postikortteja sekä tehtiin tähtitieteellisiä havaintoja komeetta Wel-Li-3:sta.

Matkan lähestyessä loppuaan tunnelmakin tiivistyi miehistön valmistautuessa laskuun. Laskeutumispaikaksi oli valittu Kuun (anteeksi) takapuolella oleva Tsiolkovksi-kraaterimeri. Kommunikointi Maahan näkymättömältä puolelta avaruuskeskukseen tarjosi omat haasteensa. Luonnollinen ratkaisu oli jättää Kuuta kiertävälle radalle tietoliikennesatelliitti, joka oli jatkuvasti sekä Banaanikotkan että avaruuskeskuksen "näkyvissä". Tämä siis tehtiin.

Satelliitin "laukaisun" (riitti tönäistä se ulos ikkunasta sopivassa kohdassa) jälkeen muutettiin rataa viimeisen ja ratkaisevan kerran. Banaanikotka alkoi laskeutua kohti Kuuta.

2.1. "Pieni pyrähdys banaanikotkalle"

Etäisyys Kuuhun pieneni nopeasti. Maahan näkyvän puolen tutut maisemat jäivät pian taa ja eteen aukeni majesteettinen näky: Tsiolkovski-kraateri, Kuun takapuolen harvoja tummia mare-alueita. Kahden kilometrin korkeudessa Banaanikotka hidasti nopeutensä lähes nollaan ja lipui majesteettisen hitaasti jäljellä olevan matkan määränpäähänsä. Modulin laskeutumisjaloissa olevat tunnistimet tavoittivat pinnan, jolloin moottoreina toimineet miehistön jäsenet lopettivat jarruttamisen.

Pehmeästi nytkähtäen Maasta lähteneet matkaajat tavoittivat ensimmäistä kertaa Kuun piilossa olevan puolen. Würtzdahlin avaruuskeskuksessa kuultiin kiihkeästi odotettu kapteenivuorossa olevan miehistön jäsenen ilmoitus: "Banaanikotka on laskeutunut!"

Laskeutumisen jälkeen alkoi vimmattu toiminta. Eväitä oli mukana vain viikoksi, jona aikana pitäisi tehdä yhtä sun toista historiallista. Ensimmäisenä Banaanikotkan tikkaita pitkin pinnalle laskeutunut reipas banaanikotkatyttö lausui sanat, jotka painuivat lähtemättömästi osaksi kollektiivista tajuntaamme: "Tämä on pieni pyrähdys banaanikotkalle, mutta alkaahan pitkäkin matka pienellä pyrähdyksellä."

1. Banaanikotkat Kuun kamaralla

Banaanikotka seisoi uljaana Kuun säälimätömässä auringonpaisteessa. Modulin ympärillä tepasteli, harvakseltaan maisemia ihastelemaan pysähdellen, joukko iloisen keltaisia pikkutipuja askareissaan.

Miehistön rento suhtautuminen oli varsin kaukana ensimmäisten kuunkävijöiden kuumeisesta kiirestä. Ihmekö tuo, suuremman miehistön takia nokkaa kohti laskettu tehtävien määrä (~2.15) jäi pakostakin pienemmäksi. Tämän lokoisan työtahdin takia itsekullekin jäi aikaa tarkastella ympäristöä niinkin tarkasti, että erittäin harvinaisiakin ilmiöitä havaittiin kosolti.

1.1. Mitä banaanikotkat Kuussa tekivät?

Banaanikotkien lähetystö suoritti Kuussa mm. seuraavia tutkimuksia:

Kuun älykkyysosamäärän, bruttokansantuotteen (BKT) sekä lempivärin määritys 12 desimaalilla. Vastaavaan tarkkuuteen ei ole sittemmin pystytty juuri millään elämän alalla.
Kuun pinnan iän selvittäminen. Iästä saatiin laskettua myös Kuun sosiaaliturvatunnus, myös aiemmin tuntematon suure.
Kuun ja Maan välisten sukulaisuussuhteiden määrittäminen. Kävi ilmi, että Kuu on Maan 27%:sti erimunainen kaksonen, pikkuserkku sekä tytär. Tulosten ristiriitaisuuksien perusteella banaanikotkat ovat sanomatta asiasta sen enempää. Viisaita lintuja (toim. huom.).
Kuun pimeän puolen valaiseminen auringonvalolla. Tämä hyvin erityislaatuinen koesarja on sittemmin johtanut erään progressiivista musiikkia soittavan rock-yhtyeen menestysalbumin nimen muuttamisen muotoon "Light Side of the Moon".
Auringon rusketusvaikutuksen mittaus Kuun pimeällä puolella. Todettiin tarvittavan aurinkovoidetta suojakertoimella n. 270. Myös mämmi tuntui toimivan.
Banana-splät -efektin määritys Kuun olosuhteissa (0.17 * NTP). Tämä kytkeytyi voimakkaasti banaanikotkien evoluution perimmäisten kysymysten selvittämiseen. Onko banana splät -efekti Kuussa voimakkaampi kuin Maassa? Jos on niin miksi? Olisiko banana splät -efektin spontaani synty Kuussa todennäköisempää kuin Maassa? Yhtä todennäköistä kuin vesiapinateoria? Veronpalautus? Ovatko banaanikotkat syntyneet Kuussa?
Banaanien viljeleminen kuuperässä. Kuuperän kasvatusominaisuuksien, ravinne- ja kivennäispitoisuuksien sekä kolesteroli- ja selluliittisuhteiden määritys.
Tukikohdan perustaminen. Kävi ilmi, että appelsiinit eivät menesty Kuussa juuri ollenkaan, joten päätettiin aloittaa suurimittainen asutustoiminta. Banaaniviljelyn tulokset viittaavat siihen, että suuri omavaraisuus on helppo saavuttaa.
Kuun paineen mittaus. Todettiin, ettei Kuulla ole juurikaan paineita. Maan kiertäminen on varsin mukavaa puuhaa eikä vieraissakaan ollut valittamista.

Tutkimuksia tehtiin myös tähtitieteen, kansantaloustieteen, lingvistiikan, solubiologian, teoreettisen filosofian, elokuvataiteen sekä danteopin aloilla. Laajempi selvitys tuloksista ja käytetyistä mittausmenetelmistä ilmestyy myöhemmin Banaanikotkatutkimuksen seuran julkaisusarjassa.

Paluu maahan

Valitettavasti tiedot tutkimusretkikunnan paluusta Maahan ovat vielä saamatta. Mikä mysteeri!

Banaanikotkatutkimuksen seura ry

Julkaisut