Oregon State –yliopiston paleontologit ovat löytäneet hämmästyttävän fossiilin: 220 miljoonaa vuotta vanhan höyhenpeitteisen siivekkään, joka saattaa olla lintujen kantamuoto. Siivekäs ei kuitenkaan ole dinosaurus, vaan sen hampaat, lantion rakenne, niska ja kallo ovat kuin linnun. Löytö kyseenalaistaa teorian lintujen ja dinosaurusten evoluution yhteydestä. Fossiilin on tulkittu olevan pienen siivekkään, höyhenpeitteisen liskon. Siipisulkien painaumat erottuvat hyvin fossiilissa.

Kuva1. Longisbanana insignis -siipisulkia fossiilisessa hiekkakivessä Kirgiisiasta.

Lisko liiti puiden joukossa Keski-Aasiassa 220 miljoonaa vuotta sitten, sen lihakset eivät olleet kyllin kehittyneet lentämiseen. Samoissa metsissä liikuskelivat ensimmäiset dinosaurukset ja 75 miljoonan vuoden kuluttua tästä ensimmäiset linnut (Archaeopteryx).

Sulat ovat hyvin monimutkainen kokonaisuus, ja todennäköisyys sille, että ne kehittyvät erikseen eri aikoina eri eläimille on astronomisen pieni. Sulkien hämmästyttävän hyvin säilynyt keltainen väri viittaa nykyisin banaanikotkina tunnettuihin siivekkäiden edustajiin.

Fossiililöytöjen perusteella Archaeopteryxin kanssa samanaikainen oli Archaemusaquila, esijättiläisbanaanikotka, jonka aiemmin kuitenkin arveltiin kehittyneen Archaeopteryxistä. Tämä uusi löytö keltaisine siipisulkineen avaa mahdollisuuden päinvastaiselle tulkinnalle: ensimmäinen siivekäs oli Archaemusaquilan kantamuoto, josta myös Archaeopteryx on kehittynyt. Löydölle on annettu nimeksi Longisbanana insignis.

Banaanikotkatutkimuksen seura ry

Julkaisut