Kun Toropaisen-Nykäsen I kansainvälinen Meksiko-retkikunta ('TONY I') oli illalla 14.4. 1997 saapunut tukileiriin Ciudad de Mexicoon ja aloittanut kenttätyön, oli minulla ja kollegallani M. Toropaisella onni jo ensimmäisenä työpäivänä havainnoida outoa lintua.

Olimme juuri saapuneet Paseo de la Reformalta Chapultepec-puistoon ja olimme ohittamassa Tamayo-museota kun huomiomme noin kello 10:30 kiinnittyi erään puistokäytävän varrella valtaisaan parveen pieniä, keltaisia lintuja. Linnut seisoskelivat maassa hämmästyttävän säännöllisessä falangi-kuviossa ja sirkuttelivat vienosti keskenään. Nämä viehättävät pikku-oliot olivat uskomattoman rohkeita ja jatkoivat puuhailujaan lainkaan häiriytymättä tai falangin rikkoutumatta viereisen jalkakäytävän täyttävästä liikenteestä joka, koostuessaan uteliaista turisteista ja raisuista ja kovaäänisistä koulupojista sekä armeijan ja poliisin vahvasti varustetuista erikoisjoukoista, olisi pelästyttänyt suuremmmankin linnun tiehensä.

Emme ehtineet kuitenkaan saada valokuvaa tästä oudosta muodostelmasta koska aikataulumme oli varsin kireä ja suorimmekin oikopäätä Kansalliseen atropologiseen museoon purkamatta valokuvauskonetta kenttävarustelaukustamme [1].

Palatessamme museosta joitain tunteja myöhemmin Sankarpoikain muistomerkin kautta, kuulimme ankaraa virskutusta ja kimeitä, trumpettimaisia ääniä jotka metallisoinnissaan toivat elävästi mieleen kammalla soitetun La Adelitan tai vastaavan norten~o -henkisen corridon [2]. Noin neljänneskilometrin päässä paikasta jossa alunperin olimme havainneet keltaisten pikkulintujen säännöllistä falangimuodostelmaa, näimme yhden noista urheista pikkusiivekkäistä ankarasssa kamppailussa Chapultepecin puiston kuuluisia oravia vastaan. Nämä oravat ovat isoja ja ilkeitä roikaleita jotka eivät suurena joukkona liikkuessaan kaihda viedä lapselta tikkukaramellia suusta tai liikaa pulqueta [3] nauttineelta turistilta kenkiä jaloista. Kooltaan ne ovat lähinnä hyvinsyöneen kollikissan suuruisia eivätkä siis tässä suhteessa muistuta lainkaan kotoisia sciuruksiamme, noita rotan veikeitä pikkuserkkuja.

Ehdimme parahiksi paikalle nähdäksemme kuinka voittoisa roskajoukko poistui pensaistoon raahaten mukanaan voittosaalista, puoliksi syötyä kookasta banaania, jonka ne siis mitä ilmeisimmin olivat riistäneet urhealta sirkuttajalta. Nyt ensi kertaa aloin uskoa että todistamamme murhenäytelmän ylivoiman alle sortunut onneton tappiopuoli oli aito banaanikotka, mahdollisesti jokin vielä nimeämätön laji!

Pahoin rökitetty visertäjä makasi jalkakäytävän piisoralla selällään tehden jaloillaan vaimeita polkuliikkeitä ja päästellen hiljaisia, vaimenevia tirskahduksia. Mitään ei ollut enää tehtävissä vaan urhea lintu heitti henkensä noin minuutin kuluttua saapumisestamme.

Huomioita

Lintu oli ehdottoman varmasti samaa lajia kuin aiemmin näkemämme parvi. Tunnistuksen mahdollisti lintujen uskomaton rohkeus joka salli niiden havainnoinnin lähietäisyydeltä ja siis myöhemmin muistinvaraisen vertailun kuolleeseen siivekkääseen. Tyypillisiä tuntomerkkejä ovat seuraavat:

1. Kirkkaan keltainen väri.
2. Koko 10 cm. Tämä mitattuna siis kuolleesta linnusta mutta silmämääräisesti arvioiden falangiparven lintujenkin koko oli täsmälleen sama!
3. Roteva punaoranssi nokka joka kuitenkin on jonkin verran taipuisa; lepoasennossa nokka muistuttaa normaalia banaanikotkan nokkaa mutta laulaessaan lintu saa sen jonkinlaiseen trumpettimaiseen asentoon.
4. Jalat pitkät, epätyypilliset ainakin verrattuna julkaistuihin banaanikotkakuviin, noin neljäsosa vartalosta; vaaleamman punaiset kuin nokka.
5. Lentotaidosta ei ole havaintoa, mutta kun murhenäytelmän jälkeen etsiskelimme parvea, emme enää voineet löytää sitä -- suhteellisen pieninä ne tuskin olisivat ilman lentokykyä ehtineet kovin kauas joten voinemme päätellä joko uskomattoman juoksunopeuden tai kyvyn lentää.

Alkuperäiseltä havainnointipaikalta löytyi joitain banaaninkuoria vahvistamaan tämän kirjoittajan käsitystä siitä että olimme todella tekemisissä jonkin banaanikotkalajon kanssa.

Päätelmiä

Lintu ei vastaa kovin hyvin mitään julkaistua lajikuvausta [4], mutta on mielestäni kiistämättä jokin banaanikotka tai lähisukuinen laji (b. kondori?). Vertailu julkaistuihin valokuviin, sulkapeitteen sekä nokan ja jalkojen väritys tukevat kantaani, samoin banaaniravinnon käyttö.

Mikäli linnun lentonopeus [5] on niin suuri kuin lähdekirjallisuus antaa ymmärtää, ei muutto Kardaaneilta ole mahdottomuus, vaikka todennäköisemmältä tuntuisi että lintu on paikallista kantaa ja että mahdollinen muutto tapahtuu Amerikan mantereen sisällä. Missä talvehtimispaikka sijaitsee jää kuitenkin tulevien tutkimusten selvitettäväksi. Vähäisintäkään merkkiä vastaavista linnuista ei retkikunnan toisessa kohteessa Jukatanin niemimaan pohjoisosassa ollut havaittavissa [6].

Myös tiedot linnun parvikäyttäytymisestä ovat julkaistussa kirjallisuudessa hyvin vajavaiset, vain yksi viittaus muuttomuodostelmiin [7]. Näinollen, mikäli lintu todellakin on jokin banaanikotka, on havaintomme sen parvikäytöksestä maassa tärkeä lisä banaanikotkatietouteen. Parven falangimuodostelma maassa on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin banaanikotkan tai pikkubanaanikotkan muuttofalangi: ainakin kolmekymmentä kertaa viisitoista yksilöä.

Julkaistuista tiedoista saa myös sen käsityksen, että banaanikotkat eläisivät pareina tai korkeintaan pieninä parvina joten havaintomme näinkin suuresta parvesta on mielenkiintoinen ja tukee käsitystämme että kyseessä on uusi, tieteelle vielä tuntematon banaanikotkalaji. Parvi saattoi olla myös muuttoparvi, jolloin lintu ei missään nimessä voi olla vain hyvinsyönyt banaanikotka (musaquila codorniu) tai pikkubanaanikotka (m. minor) [8].

Loppupäätelmänä esitämme että havaittu lintu kuuluu banaanikotkiin. Se lienee paikallinen laji eikä kosmopoliitti. Tarkempi lajinmääritys tai mahdollinen nimeäminen jätetään Banaanikotkatutkimuksen seuran arvoisille asiantuntijoille. Preparoitu yksilö toimitetaan myöhemmin lahjoituksena seuralle lajinmääritystä ja tutkimusta varten.

Helsingissä, 30. 4. 1997

Joulu O. Nytten jäsen, TONY I

Selvennyksiä, viitteitä, muuta

[1] Retken tarkempi kuvaus raportissa 'Joitain huomioita Teotihuacanin ja Kabahin arkkitehtuuri- ratkaisuista tarkasteltuina Kansallisen antropologisen museon kahvilasta', J. N. - M. T. Keski-Helsingin Maijanistiseuran julkaisuja I, 1997.

[2] Hyvän kuvan melodiasta ja laulun yleissoinnista saa esimerkiksi kokooma-CD:ltä 'La Revolucion Mexicana, vol II', ORFEON 25CD-715, kappaleesta 'Toque Militar/La Adelita' (Antonio Bribiesca). Kamman ja vessapaperin surumielinen sointi on yksinkertaisesti hurmaava!

[3] Nahuaksi 'octli'.

[4] Kts. tarkemmin 'Banaanikotkat - lyhyt johdatus', Aimo Nivaska, ? Tämä on banaanikotkatutkimuksen ehdoton perusteos.

[5] Kuten yllä [4].

[6] Kts. tarkemmin lintuhavainnoista 'Caragyps atratus ja Cathartes aura tienvarsiruokailijoina -- mahdollinen syy valloituksen jälkeiseen proteiinipulaan Ylä-Jukatanilla', J. N. Keski-Helsingin Maijanistiseuran julkaisuja I, 1997.

[7] Kts. tarkemmin 'Banaanikotkien muuttokäyttäytyminen',?

[8] Kts. [4] yllä.

Banaanikotkatutkimuksen seura ry

Julkaisut